Maria Veitola Instagram – Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼‍♀️🧘🏼‍♀️ Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä. Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin. Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla. Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta. Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi. Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle. Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin. Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta. Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä. Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle. Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä. Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.