Urheilutoimittajalegenda Tapio Suominen menehtyi tänä kesänä. Hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja puhui siitä avoimesti. Minuun otti yhteyttä Tapion entinen puoliso Birgit. Hän oli Tapion paras ystävä ja lähestulkoon ainoa tuki. Vaikka Birgit kaihtaa julkisuutta, hän koki tärkeäksi tuoda kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja läheisen kokemusta siitä näkyväksi. Terveyden pettäminen on aina hirveää. Erityisen hirveää on, kun se tapahtuu peruuttamattomasti, eikä sairauteen ole parannuskeinoa. Yhteiskunnan alati vähenevät terveydenhuollon resurssit tekevät avun saamisesta entistä vaikeampaa. Liian usein sairastuneet jäävät läheistensä kannateltaviksi. Ne vähäisetkin terveydenhuollon tarjoamat katseet ja resurssit ovat itse sairastuneessa, jolloin hänen läheisensä jäävät yksin, ilman tarvitsemaansa tukea ja apua. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kasvattaa merkittävästi itsemurhariskiä ja on aidosti hengenvaarallinen sairaus. Tämä on Birgitin tarina elämästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä sairastaneen rakkaan rinnalla.
Urheilutoimittajalegenda Tapio Suominen menehtyi tänä kesänä. Hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja puhui siitä avoimesti. Minuun otti yhteyttä Tapion entinen puoliso Birgit. Hän oli Tapion paras ystävä ja lähestulkoon ainoa tuki. Vaikka Birgit kaihtaa julkisuutta, hän koki tärkeäksi tuoda kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja läheisen kokemusta siitä näkyväksi. Terveyden pettäminen on aina hirveää. Erityisen hirveää on, kun se tapahtuu peruuttamattomasti, eikä sairauteen ole parannuskeinoa. Yhteiskunnan alati vähenevät terveydenhuollon resurssit tekevät avun saamisesta entistä vaikeampaa. Liian usein sairastuneet jäävät läheistensä kannateltaviksi. Ne vähäisetkin terveydenhuollon tarjoamat katseet ja resurssit ovat itse sairastuneessa, jolloin hänen läheisensä jäävät yksin, ilman tarvitsemaansa tukea ja apua. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kasvattaa merkittävästi itsemurhariskiä ja on aidosti hengenvaarallinen sairaus. Tämä on Birgitin tarina elämästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä sairastaneen rakkaan rinnalla.
Urheilutoimittajalegenda Tapio Suominen menehtyi tänä kesänä. Hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja puhui siitä avoimesti. Minuun otti yhteyttä Tapion entinen puoliso Birgit. Hän oli Tapion paras ystävä ja lähestulkoon ainoa tuki. Vaikka Birgit kaihtaa julkisuutta, hän koki tärkeäksi tuoda kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja läheisen kokemusta siitä näkyväksi. Terveyden pettäminen on aina hirveää. Erityisen hirveää on, kun se tapahtuu peruuttamattomasti, eikä sairauteen ole parannuskeinoa. Yhteiskunnan alati vähenevät terveydenhuollon resurssit tekevät avun saamisesta entistä vaikeampaa. Liian usein sairastuneet jäävät läheistensä kannateltaviksi. Ne vähäisetkin terveydenhuollon tarjoamat katseet ja resurssit ovat itse sairastuneessa, jolloin hänen läheisensä jäävät yksin, ilman tarvitsemaansa tukea ja apua. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kasvattaa merkittävästi itsemurhariskiä ja on aidosti hengenvaarallinen sairaus. Tämä on Birgitin tarina elämästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä sairastaneen rakkaan rinnalla.
Urheilutoimittajalegenda Tapio Suominen menehtyi tänä kesänä. Hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja puhui siitä avoimesti. Minuun otti yhteyttä Tapion entinen puoliso Birgit. Hän oli Tapion paras ystävä ja lähestulkoon ainoa tuki. Vaikka Birgit kaihtaa julkisuutta, hän koki tärkeäksi tuoda kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja läheisen kokemusta siitä näkyväksi. Terveyden pettäminen on aina hirveää. Erityisen hirveää on, kun se tapahtuu peruuttamattomasti, eikä sairauteen ole parannuskeinoa. Yhteiskunnan alati vähenevät terveydenhuollon resurssit tekevät avun saamisesta entistä vaikeampaa. Liian usein sairastuneet jäävät läheistensä kannateltaviksi. Ne vähäisetkin terveydenhuollon tarjoamat katseet ja resurssit ovat itse sairastuneessa, jolloin hänen läheisensä jäävät yksin, ilman tarvitsemaansa tukea ja apua. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kasvattaa merkittävästi itsemurhariskiä ja on aidosti hengenvaarallinen sairaus. Tämä on Birgitin tarina elämästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä sairastaneen rakkaan rinnalla.
Urheilutoimittajalegenda Tapio Suominen menehtyi tänä kesänä. Hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja puhui siitä avoimesti. Minuun otti yhteyttä Tapion entinen puoliso Birgit. Hän oli Tapion paras ystävä ja lähestulkoon ainoa tuki. Vaikka Birgit kaihtaa julkisuutta, hän koki tärkeäksi tuoda kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja läheisen kokemusta siitä näkyväksi. Terveyden pettäminen on aina hirveää. Erityisen hirveää on, kun se tapahtuu peruuttamattomasti, eikä sairauteen ole parannuskeinoa. Yhteiskunnan alati vähenevät terveydenhuollon resurssit tekevät avun saamisesta entistä vaikeampaa. Liian usein sairastuneet jäävät läheistensä kannateltaviksi. Ne vähäisetkin terveydenhuollon tarjoamat katseet ja resurssit ovat itse sairastuneessa, jolloin hänen läheisensä jäävät yksin, ilman tarvitsemaansa tukea ja apua. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kasvattaa merkittävästi itsemurhariskiä ja on aidosti hengenvaarallinen sairaus. Tämä on Birgitin tarina elämästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä sairastaneen rakkaan rinnalla.
Urheilutoimittajalegenda Tapio Suominen menehtyi tänä kesänä. Hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja puhui siitä avoimesti. Minuun otti yhteyttä Tapion entinen puoliso Birgit. Hän oli Tapion paras ystävä ja lähestulkoon ainoa tuki. Vaikka Birgit kaihtaa julkisuutta, hän koki tärkeäksi tuoda kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja läheisen kokemusta siitä näkyväksi. Terveyden pettäminen on aina hirveää. Erityisen hirveää on, kun se tapahtuu peruuttamattomasti, eikä sairauteen ole parannuskeinoa. Yhteiskunnan alati vähenevät terveydenhuollon resurssit tekevät avun saamisesta entistä vaikeampaa. Liian usein sairastuneet jäävät läheistensä kannateltaviksi. Ne vähäisetkin terveydenhuollon tarjoamat katseet ja resurssit ovat itse sairastuneessa, jolloin hänen läheisensä jäävät yksin, ilman tarvitsemaansa tukea ja apua. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kasvattaa merkittävästi itsemurhariskiä ja on aidosti hengenvaarallinen sairaus. Tämä on Birgitin tarina elämästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä sairastaneen rakkaan rinnalla.
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Eilen kuulitte Tapio Suomisen ex-vaimon ja lapsen äidin, Birgitin kokemuksen siitä, millaista on elää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan vierellä ja yrittää pitää tätä hengissä. Kaksisuuntaisille mielialahäiriöille on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat sairauden pahenemisjaksot joihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja. Mielen ylivirittymistila eli mania ja depressiojaksot vuorottelevat ja ne aiheuttavat monenlaisia lieveilmiöitä, kuten velka,- päihde- ja peliriippuvuusongelmia. Usein ikääntymisen myötä depression osuus sairaudenkuvassa korostuu. Sairaudessa voi olla myös vähäoireisia tai kokonaan oireettomia jaksoja. Tänään äänen saa Birgitin ja Tapion yhteinen lapsi, Siiri. Hän kertoo millaista on, kun turvallinen vanhempi muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuka hoitaa perheen, kun joku sairastuu? Miten kasvaa aikuiseksi ja oppia luottamaan siihen, että elämä kantaa – kun se ei kantanut isääkään?
Rakastin jo nuorena muotilehtiä. Ostin ensimmäisen 12-vuotiaana. Lempilehtiäni olivat The Face, i-D ja tietysti Vogue. Aikaa ennen älypuhelimia, sovimme tapaamiset ystävien kanssa useimmiten Stockmannin lehtiosastolle. Ei haitannut, jos joku oli myöhässä. Olipahan enemmän aikaa plärätä lehtiä. Jos tapasimme kahvilassa, sovimme treffit niihin, joissa oli hyvä lehtivalikoima. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla oli 90-luvun puolivälissä fantastinen lehtikahvila. Ulkomaalaiset lehdet olivat meille kalliita, ja siksi arvokkaita aarteita. Lainasimme niitä toisillemme, ja opiskelimme kaiken tarkasti. Internet oli vasta aluillaan, eikä sosiaalisesta mediasta ollut haisuakaan. Muotilehdet olivat musiikkivideoiden, levynkansien, elokuvien ja Sex and the City -sarjan lisäksi merkittäviä, ja jokseenkin ainoita oman tyylin ja visuaalisen inspiraation lähteitä. Me emme eläneet trendeissä, vaan alakulttuureissa ja ilmiöissä. Nykyisen kaltaista kiihkeää pikamuotiketjujen, vaikuttajien ja sosiaalisen median koneistoa ei ollut. Luojan kiitos niin. Vaikka haimme inspiraatiota, emme halunneet imitoida. Tärkeintä oli omaperäisyys, individualismi. Laitoin siis vähät rahani nuorena mielummin muotilehtiin, kuin vaikkapa ruokaan. Osasin manifestoida ja haaveilla, mutta en silti osannut kuvitella esiintyväni Voguen sivuilla oman äitini ikäisenä. Mutta sitten kävi niin. Kiitos elämä, kiitos @voguescandinavia ❤️ Ja kiitos ihana tiimi: Kuvat: @karoliinabarlund Teksti: @linneapesonen Stailaus: @silandersanna Meikki & hiukset @jenny_jansson
Rakastin jo nuorena muotilehtiä. Ostin ensimmäisen 12-vuotiaana. Lempilehtiäni olivat The Face, i-D ja tietysti Vogue. Aikaa ennen älypuhelimia, sovimme tapaamiset ystävien kanssa useimmiten Stockmannin lehtiosastolle. Ei haitannut, jos joku oli myöhässä. Olipahan enemmän aikaa plärätä lehtiä. Jos tapasimme kahvilassa, sovimme treffit niihin, joissa oli hyvä lehtivalikoima. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla oli 90-luvun puolivälissä fantastinen lehtikahvila. Ulkomaalaiset lehdet olivat meille kalliita, ja siksi arvokkaita aarteita. Lainasimme niitä toisillemme, ja opiskelimme kaiken tarkasti. Internet oli vasta aluillaan, eikä sosiaalisesta mediasta ollut haisuakaan. Muotilehdet olivat musiikkivideoiden, levynkansien, elokuvien ja Sex and the City -sarjan lisäksi merkittäviä, ja jokseenkin ainoita oman tyylin ja visuaalisen inspiraation lähteitä. Me emme eläneet trendeissä, vaan alakulttuureissa ja ilmiöissä. Nykyisen kaltaista kiihkeää pikamuotiketjujen, vaikuttajien ja sosiaalisen median koneistoa ei ollut. Luojan kiitos niin. Vaikka haimme inspiraatiota, emme halunneet imitoida. Tärkeintä oli omaperäisyys, individualismi. Laitoin siis vähät rahani nuorena mielummin muotilehtiin, kuin vaikkapa ruokaan. Osasin manifestoida ja haaveilla, mutta en silti osannut kuvitella esiintyväni Voguen sivuilla oman äitini ikäisenä. Mutta sitten kävi niin. Kiitos elämä, kiitos @voguescandinavia ❤️ Ja kiitos ihana tiimi: Kuvat: @karoliinabarlund Teksti: @linneapesonen Stailaus: @silandersanna Meikki & hiukset @jenny_jansson
Rakastin jo nuorena muotilehtiä. Ostin ensimmäisen 12-vuotiaana. Lempilehtiäni olivat The Face, i-D ja tietysti Vogue. Aikaa ennen älypuhelimia, sovimme tapaamiset ystävien kanssa useimmiten Stockmannin lehtiosastolle. Ei haitannut, jos joku oli myöhässä. Olipahan enemmän aikaa plärätä lehtiä. Jos tapasimme kahvilassa, sovimme treffit niihin, joissa oli hyvä lehtivalikoima. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla oli 90-luvun puolivälissä fantastinen lehtikahvila. Ulkomaalaiset lehdet olivat meille kalliita, ja siksi arvokkaita aarteita. Lainasimme niitä toisillemme, ja opiskelimme kaiken tarkasti. Internet oli vasta aluillaan, eikä sosiaalisesta mediasta ollut haisuakaan. Muotilehdet olivat musiikkivideoiden, levynkansien, elokuvien ja Sex and the City -sarjan lisäksi merkittäviä, ja jokseenkin ainoita oman tyylin ja visuaalisen inspiraation lähteitä. Me emme eläneet trendeissä, vaan alakulttuureissa ja ilmiöissä. Nykyisen kaltaista kiihkeää pikamuotiketjujen, vaikuttajien ja sosiaalisen median koneistoa ei ollut. Luojan kiitos niin. Vaikka haimme inspiraatiota, emme halunneet imitoida. Tärkeintä oli omaperäisyys, individualismi. Laitoin siis vähät rahani nuorena mielummin muotilehtiin, kuin vaikkapa ruokaan. Osasin manifestoida ja haaveilla, mutta en silti osannut kuvitella esiintyväni Voguen sivuilla oman äitini ikäisenä. Mutta sitten kävi niin. Kiitos elämä, kiitos @voguescandinavia ❤️ Ja kiitos ihana tiimi: Kuvat: @karoliinabarlund Teksti: @linneapesonen Stailaus: @silandersanna Meikki & hiukset @jenny_jansson
Rakastin jo nuorena muotilehtiä. Ostin ensimmäisen 12-vuotiaana. Lempilehtiäni olivat The Face, i-D ja tietysti Vogue. Aikaa ennen älypuhelimia, sovimme tapaamiset ystävien kanssa useimmiten Stockmannin lehtiosastolle. Ei haitannut, jos joku oli myöhässä. Olipahan enemmän aikaa plärätä lehtiä. Jos tapasimme kahvilassa, sovimme treffit niihin, joissa oli hyvä lehtivalikoima. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla oli 90-luvun puolivälissä fantastinen lehtikahvila. Ulkomaalaiset lehdet olivat meille kalliita, ja siksi arvokkaita aarteita. Lainasimme niitä toisillemme, ja opiskelimme kaiken tarkasti. Internet oli vasta aluillaan, eikä sosiaalisesta mediasta ollut haisuakaan. Muotilehdet olivat musiikkivideoiden, levynkansien, elokuvien ja Sex and the City -sarjan lisäksi merkittäviä, ja jokseenkin ainoita oman tyylin ja visuaalisen inspiraation lähteitä. Me emme eläneet trendeissä, vaan alakulttuureissa ja ilmiöissä. Nykyisen kaltaista kiihkeää pikamuotiketjujen, vaikuttajien ja sosiaalisen median koneistoa ei ollut. Luojan kiitos niin. Vaikka haimme inspiraatiota, emme halunneet imitoida. Tärkeintä oli omaperäisyys, individualismi. Laitoin siis vähät rahani nuorena mielummin muotilehtiin, kuin vaikkapa ruokaan. Osasin manifestoida ja haaveilla, mutta en silti osannut kuvitella esiintyväni Voguen sivuilla oman äitini ikäisenä. Mutta sitten kävi niin. Kiitos elämä, kiitos @voguescandinavia ❤️ Ja kiitos ihana tiimi: Kuvat: @karoliinabarlund Teksti: @linneapesonen Stailaus: @silandersanna Meikki & hiukset @jenny_jansson
Rakastin jo nuorena muotilehtiä. Ostin ensimmäisen 12-vuotiaana. Lempilehtiäni olivat The Face, i-D ja tietysti Vogue. Aikaa ennen älypuhelimia, sovimme tapaamiset ystävien kanssa useimmiten Stockmannin lehtiosastolle. Ei haitannut, jos joku oli myöhässä. Olipahan enemmän aikaa plärätä lehtiä. Jos tapasimme kahvilassa, sovimme treffit niihin, joissa oli hyvä lehtivalikoima. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla oli 90-luvun puolivälissä fantastinen lehtikahvila. Ulkomaalaiset lehdet olivat meille kalliita, ja siksi arvokkaita aarteita. Lainasimme niitä toisillemme, ja opiskelimme kaiken tarkasti. Internet oli vasta aluillaan, eikä sosiaalisesta mediasta ollut haisuakaan. Muotilehdet olivat musiikkivideoiden, levynkansien, elokuvien ja Sex and the City -sarjan lisäksi merkittäviä, ja jokseenkin ainoita oman tyylin ja visuaalisen inspiraation lähteitä. Me emme eläneet trendeissä, vaan alakulttuureissa ja ilmiöissä. Nykyisen kaltaista kiihkeää pikamuotiketjujen, vaikuttajien ja sosiaalisen median koneistoa ei ollut. Luojan kiitos niin. Vaikka haimme inspiraatiota, emme halunneet imitoida. Tärkeintä oli omaperäisyys, individualismi. Laitoin siis vähät rahani nuorena mielummin muotilehtiin, kuin vaikkapa ruokaan. Osasin manifestoida ja haaveilla, mutta en silti osannut kuvitella esiintyväni Voguen sivuilla oman äitini ikäisenä. Mutta sitten kävi niin. Kiitos elämä, kiitos @voguescandinavia ❤️ Ja kiitos ihana tiimi: Kuvat: @karoliinabarlund Teksti: @linneapesonen Stailaus: @silandersanna Meikki & hiukset @jenny_jansson
Rakastin jo nuorena muotilehtiä. Ostin ensimmäisen 12-vuotiaana. Lempilehtiäni olivat The Face, i-D ja tietysti Vogue. Aikaa ennen älypuhelimia, sovimme tapaamiset ystävien kanssa useimmiten Stockmannin lehtiosastolle. Ei haitannut, jos joku oli myöhässä. Olipahan enemmän aikaa plärätä lehtiä. Jos tapasimme kahvilassa, sovimme treffit niihin, joissa oli hyvä lehtivalikoima. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla oli 90-luvun puolivälissä fantastinen lehtikahvila. Ulkomaalaiset lehdet olivat meille kalliita, ja siksi arvokkaita aarteita. Lainasimme niitä toisillemme, ja opiskelimme kaiken tarkasti. Internet oli vasta aluillaan, eikä sosiaalisesta mediasta ollut haisuakaan. Muotilehdet olivat musiikkivideoiden, levynkansien, elokuvien ja Sex and the City -sarjan lisäksi merkittäviä, ja jokseenkin ainoita oman tyylin ja visuaalisen inspiraation lähteitä. Me emme eläneet trendeissä, vaan alakulttuureissa ja ilmiöissä. Nykyisen kaltaista kiihkeää pikamuotiketjujen, vaikuttajien ja sosiaalisen median koneistoa ei ollut. Luojan kiitos niin. Vaikka haimme inspiraatiota, emme halunneet imitoida. Tärkeintä oli omaperäisyys, individualismi. Laitoin siis vähät rahani nuorena mielummin muotilehtiin, kuin vaikkapa ruokaan. Osasin manifestoida ja haaveilla, mutta en silti osannut kuvitella esiintyväni Voguen sivuilla oman äitini ikäisenä. Mutta sitten kävi niin. Kiitos elämä, kiitos @voguescandinavia ❤️ Ja kiitos ihana tiimi: Kuvat: @karoliinabarlund Teksti: @linneapesonen Stailaus: @silandersanna Meikki & hiukset @jenny_jansson
Rakastin jo nuorena muotilehtiä. Ostin ensimmäisen 12-vuotiaana. Lempilehtiäni olivat The Face, i-D ja tietysti Vogue. Aikaa ennen älypuhelimia, sovimme tapaamiset ystävien kanssa useimmiten Stockmannin lehtiosastolle. Ei haitannut, jos joku oli myöhässä. Olipahan enemmän aikaa plärätä lehtiä. Jos tapasimme kahvilassa, sovimme treffit niihin, joissa oli hyvä lehtivalikoima. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla oli 90-luvun puolivälissä fantastinen lehtikahvila. Ulkomaalaiset lehdet olivat meille kalliita, ja siksi arvokkaita aarteita. Lainasimme niitä toisillemme, ja opiskelimme kaiken tarkasti. Internet oli vasta aluillaan, eikä sosiaalisesta mediasta ollut haisuakaan. Muotilehdet olivat musiikkivideoiden, levynkansien, elokuvien ja Sex and the City -sarjan lisäksi merkittäviä, ja jokseenkin ainoita oman tyylin ja visuaalisen inspiraation lähteitä. Me emme eläneet trendeissä, vaan alakulttuureissa ja ilmiöissä. Nykyisen kaltaista kiihkeää pikamuotiketjujen, vaikuttajien ja sosiaalisen median koneistoa ei ollut. Luojan kiitos niin. Vaikka haimme inspiraatiota, emme halunneet imitoida. Tärkeintä oli omaperäisyys, individualismi. Laitoin siis vähät rahani nuorena mielummin muotilehtiin, kuin vaikkapa ruokaan. Osasin manifestoida ja haaveilla, mutta en silti osannut kuvitella esiintyväni Voguen sivuilla oman äitini ikäisenä. Mutta sitten kävi niin. Kiitos elämä, kiitos @voguescandinavia ❤️ Ja kiitos ihana tiimi: Kuvat: @karoliinabarlund Teksti: @linneapesonen Stailaus: @silandersanna Meikki & hiukset @jenny_jansson
Rakastin jo nuorena muotilehtiä. Ostin ensimmäisen 12-vuotiaana. Lempilehtiäni olivat The Face, i-D ja tietysti Vogue. Aikaa ennen älypuhelimia, sovimme tapaamiset ystävien kanssa useimmiten Stockmannin lehtiosastolle. Ei haitannut, jos joku oli myöhässä. Olipahan enemmän aikaa plärätä lehtiä. Jos tapasimme kahvilassa, sovimme treffit niihin, joissa oli hyvä lehtivalikoima. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla oli 90-luvun puolivälissä fantastinen lehtikahvila. Ulkomaalaiset lehdet olivat meille kalliita, ja siksi arvokkaita aarteita. Lainasimme niitä toisillemme, ja opiskelimme kaiken tarkasti. Internet oli vasta aluillaan, eikä sosiaalisesta mediasta ollut haisuakaan. Muotilehdet olivat musiikkivideoiden, levynkansien, elokuvien ja Sex and the City -sarjan lisäksi merkittäviä, ja jokseenkin ainoita oman tyylin ja visuaalisen inspiraation lähteitä. Me emme eläneet trendeissä, vaan alakulttuureissa ja ilmiöissä. Nykyisen kaltaista kiihkeää pikamuotiketjujen, vaikuttajien ja sosiaalisen median koneistoa ei ollut. Luojan kiitos niin. Vaikka haimme inspiraatiota, emme halunneet imitoida. Tärkeintä oli omaperäisyys, individualismi. Laitoin siis vähät rahani nuorena mielummin muotilehtiin, kuin vaikkapa ruokaan. Osasin manifestoida ja haaveilla, mutta en silti osannut kuvitella esiintyväni Voguen sivuilla oman äitini ikäisenä. Mutta sitten kävi niin. Kiitos elämä, kiitos @voguescandinavia ❤️ Ja kiitos ihana tiimi: Kuvat: @karoliinabarlund Teksti: @linneapesonen Stailaus: @silandersanna Meikki & hiukset @jenny_jansson
Ihanaa lauantaita ja tervetuloa mun kanssa Masked Singer suomen kulisseihin. 💛 Tällä kertaa valmistauduin niin, että otin isoja tatuointeja ja monta lävistystä. Kattokaa nyt, aikamoinen look! Hurja mutta tykkään. ✨🩶☁️ Mitä teille tästä mieleen? Tulevaisuuden soturityttö? Kerro please kommenteissa. Tän rajun tyypin ja muutaman muun erikoishahmon edesottamuksia pääsette seuraamaan Maikkarilta tänään kello 19:30 ja jos se ei sovi niin MTV Katsomosta monelta vaan. #MaskedSingerSuomi Asu: Susanna Saarikko @susannasaarikko ja Petra Lehtinen @linssi.lohan Stailaus: @nikkehellstrom
