APRILLIA APRILLIA SYÖ SILLIÄ JA JUOKAANNE KURAVETTÄ PÄÄLLE!!!!!!! 🤭🙏🏼😅🆘😂 Nyt se on päätetty. Nimittäin elämäni uusi suunta. Olen pitkään pohtinut, missä voisin oikeasti vaikuttaa, ja vastaus löytyi yllättävästä suunnasta: Kansallinen Kokoomus. Hain keskusvaalilautakunnalta erikoislupaa asettua ehdolle vasta viime tingassa, ihan näin muutama viikko ennen varsinaista vaalipäivää. Onneksi lupa heltisi! Olen nimittäin ihan todella innoissani ja jo valmis starttaamaan poliittisen urani TYYLILLÄ. Olen ehdolla Helsingin kuntavaaleissa, ja kampanjani pääteemoja ovat: 💎 Vapaus ja vastuu – mutta eniten vapaus! Vähemmän veroja, enemmän shoppailua. 👗 Verot alas ja putiikit ylös! Lasketaan Helsingissä arvonlisävero nollaan ja elvytetään siten meidän kivijalkaliikkeet historialliseen loistoonsa. 👠 Lasketaan naisten eläkeikä Helsingissä 55 vuoteen! Koska kyllä, me ollaan jo tehty tarpeeksi. 🚗 Koko Helsinki autoille! Pyöräkaistat historiaan, tilalle lisää tilaa maastureille. Lähdetkö mukaan? Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko olet mukana tai olet sosialisti. Kommentoi alle ja tilaa kampanjamuki! 🔥 #Veitola2025 #MarkkinatalousMuttaTyylillä #SinunkinPääomasiPuhuu
APRILLIA APRILLIA SYÖ SILLIÄ JA JUOKAANNE KURAVETTÄ PÄÄLLE!!!!!!! 🤭🙏🏼😅🆘😂 Nyt se on päätetty. Nimittäin elämäni uusi suunta. Olen pitkään pohtinut, missä voisin oikeasti vaikuttaa, ja vastaus löytyi yllättävästä suunnasta: Kansallinen Kokoomus. Hain keskusvaalilautakunnalta erikoislupaa asettua ehdolle vasta viime tingassa, ihan näin muutama viikko ennen varsinaista vaalipäivää. Onneksi lupa heltisi! Olen nimittäin ihan todella innoissani ja jo valmis starttaamaan poliittisen urani TYYLILLÄ. Olen ehdolla Helsingin kuntavaaleissa, ja kampanjani pääteemoja ovat: 💎 Vapaus ja vastuu – mutta eniten vapaus! Vähemmän veroja, enemmän shoppailua. 👗 Verot alas ja putiikit ylös! Lasketaan Helsingissä arvonlisävero nollaan ja elvytetään siten meidän kivijalkaliikkeet historialliseen loistoonsa. 👠 Lasketaan naisten eläkeikä Helsingissä 55 vuoteen! Koska kyllä, me ollaan jo tehty tarpeeksi. 🚗 Koko Helsinki autoille! Pyöräkaistat historiaan, tilalle lisää tilaa maastureille. Lähdetkö mukaan? Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko olet mukana tai olet sosialisti. Kommentoi alle ja tilaa kampanjamuki! 🔥 #Veitola2025 #MarkkinatalousMuttaTyylillä #SinunkinPääomasiPuhuu
Tänään sunnuntaina vietämme ensimmäistä kertaa Evakkojen liputuspäivää! 🇫🇮 Kiitos @karjalanliitto kun hoiditte meille tämän liputuspäivän! ❤️🖤 Kuvassa on yksi perheeni aarteista: isovanhempieni kirjeenvaihto Suomen talvi- ja jatkos0tien ajalta. Kirjeenvaihdossa on mukana isäni isosiskon, eli Ulla-tätini piirtämiä prinsessoja. Ihania! ❤️🖤 S0tien jälkeen mummoni ja vaarini pääsivät jatkamaan elämäänsä itärajalla, Joutsenossa. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin. Esimerkiksi äitini isän suku joutui jättämään talonsa ja maansa Heinjoelle, kun Karjala luovutettiin N3uvostoliitolle. Liputtamalla tänään teemme paljon enemmän kuin muistamme historiaa – nostamme esiin rauhan merkityksen tässä epävakaassa maailmassa. Kunnioitamme niitä, jotka ovat menettäneet kotinsa, mutta eivät toivoaan. Toisen maailmans0dan aikana Suomi menetti laajoja alueita Karjalasta, Sallasta, Kuusamosta, Petsamosta ja Suomenlahden ulkosaaristosta. Yli 600 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa pysyvästi tai väliaikaisesti. Heidän joukossaan oli yli 200 000 lasta. Myös omat vanhempani. Miettikää mikä määrä. ❤️🩹 Niin monet perheet joutuivat jättämään kaiken taakseen ja aloittamaan elämänsä uudelleen vieraalla paikkakunnalla – ilman tietoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Evakkojen jälleenrakennustyö on yksi Suomen historian suurista, mutta liian harvoin muistetuista saavutuksista. Asuttaminen, toimeentulo ja uuden elämän rakentaminen olivat paitsi inhimillisiä kysymyksiä, myös ratkaisevia yhteiskuntarauhan kannalta. On tärkeää muistaa myös niitä, joita usein ei muisteta. S0ta ei ollut vain rintamilla – se oli kodeissa ja evakossa, joissa vanhukset, naiset ja lapset jäivät selviämään kaikesta. Naisten kokemus s0dasta ja evakkomatkasta on yhä laajalti kertomatta ja monessa perheessä ja suvussa puhumatta. Tänään muistamme evakkojen lisäksi kaikkia, jotka ovat eri syistä joutuneet jättämään kotinsa – niin Suomessa kuin maailmalla. Tiedätkö sinä, onko omassa suvussasi joku, joka joutui lähtemään evakkoon? Mitä tiedät siitä matkasta? Toivottavasti nostat tänään Suomen lipun salkoon. ❤️🇫🇮
Tänään sunnuntaina vietämme ensimmäistä kertaa Evakkojen liputuspäivää! 🇫🇮 Kiitos @karjalanliitto kun hoiditte meille tämän liputuspäivän! ❤️🖤 Kuvassa on yksi perheeni aarteista: isovanhempieni kirjeenvaihto Suomen talvi- ja jatkos0tien ajalta. Kirjeenvaihdossa on mukana isäni isosiskon, eli Ulla-tätini piirtämiä prinsessoja. Ihania! ❤️🖤 S0tien jälkeen mummoni ja vaarini pääsivät jatkamaan elämäänsä itärajalla, Joutsenossa. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin. Esimerkiksi äitini isän suku joutui jättämään talonsa ja maansa Heinjoelle, kun Karjala luovutettiin N3uvostoliitolle. Liputtamalla tänään teemme paljon enemmän kuin muistamme historiaa – nostamme esiin rauhan merkityksen tässä epävakaassa maailmassa. Kunnioitamme niitä, jotka ovat menettäneet kotinsa, mutta eivät toivoaan. Toisen maailmans0dan aikana Suomi menetti laajoja alueita Karjalasta, Sallasta, Kuusamosta, Petsamosta ja Suomenlahden ulkosaaristosta. Yli 600 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa pysyvästi tai väliaikaisesti. Heidän joukossaan oli yli 200 000 lasta. Myös omat vanhempani. Miettikää mikä määrä. ❤️🩹 Niin monet perheet joutuivat jättämään kaiken taakseen ja aloittamaan elämänsä uudelleen vieraalla paikkakunnalla – ilman tietoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Evakkojen jälleenrakennustyö on yksi Suomen historian suurista, mutta liian harvoin muistetuista saavutuksista. Asuttaminen, toimeentulo ja uuden elämän rakentaminen olivat paitsi inhimillisiä kysymyksiä, myös ratkaisevia yhteiskuntarauhan kannalta. On tärkeää muistaa myös niitä, joita usein ei muisteta. S0ta ei ollut vain rintamilla – se oli kodeissa ja evakossa, joissa vanhukset, naiset ja lapset jäivät selviämään kaikesta. Naisten kokemus s0dasta ja evakkomatkasta on yhä laajalti kertomatta ja monessa perheessä ja suvussa puhumatta. Tänään muistamme evakkojen lisäksi kaikkia, jotka ovat eri syistä joutuneet jättämään kotinsa – niin Suomessa kuin maailmalla. Tiedätkö sinä, onko omassa suvussasi joku, joka joutui lähtemään evakkoon? Mitä tiedät siitä matkasta? Toivottavasti nostat tänään Suomen lipun salkoon. ❤️🇫🇮
Tänään sunnuntaina vietämme ensimmäistä kertaa Evakkojen liputuspäivää! 🇫🇮 Kiitos @karjalanliitto kun hoiditte meille tämän liputuspäivän! ❤️🖤 Kuvassa on yksi perheeni aarteista: isovanhempieni kirjeenvaihto Suomen talvi- ja jatkos0tien ajalta. Kirjeenvaihdossa on mukana isäni isosiskon, eli Ulla-tätini piirtämiä prinsessoja. Ihania! ❤️🖤 S0tien jälkeen mummoni ja vaarini pääsivät jatkamaan elämäänsä itärajalla, Joutsenossa. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin. Esimerkiksi äitini isän suku joutui jättämään talonsa ja maansa Heinjoelle, kun Karjala luovutettiin N3uvostoliitolle. Liputtamalla tänään teemme paljon enemmän kuin muistamme historiaa – nostamme esiin rauhan merkityksen tässä epävakaassa maailmassa. Kunnioitamme niitä, jotka ovat menettäneet kotinsa, mutta eivät toivoaan. Toisen maailmans0dan aikana Suomi menetti laajoja alueita Karjalasta, Sallasta, Kuusamosta, Petsamosta ja Suomenlahden ulkosaaristosta. Yli 600 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa pysyvästi tai väliaikaisesti. Heidän joukossaan oli yli 200 000 lasta. Myös omat vanhempani. Miettikää mikä määrä. ❤️🩹 Niin monet perheet joutuivat jättämään kaiken taakseen ja aloittamaan elämänsä uudelleen vieraalla paikkakunnalla – ilman tietoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Evakkojen jälleenrakennustyö on yksi Suomen historian suurista, mutta liian harvoin muistetuista saavutuksista. Asuttaminen, toimeentulo ja uuden elämän rakentaminen olivat paitsi inhimillisiä kysymyksiä, myös ratkaisevia yhteiskuntarauhan kannalta. On tärkeää muistaa myös niitä, joita usein ei muisteta. S0ta ei ollut vain rintamilla – se oli kodeissa ja evakossa, joissa vanhukset, naiset ja lapset jäivät selviämään kaikesta. Naisten kokemus s0dasta ja evakkomatkasta on yhä laajalti kertomatta ja monessa perheessä ja suvussa puhumatta. Tänään muistamme evakkojen lisäksi kaikkia, jotka ovat eri syistä joutuneet jättämään kotinsa – niin Suomessa kuin maailmalla. Tiedätkö sinä, onko omassa suvussasi joku, joka joutui lähtemään evakkoon? Mitä tiedät siitä matkasta? Toivottavasti nostat tänään Suomen lipun salkoon. ❤️🇫🇮
Ihana oli pääsiäinen äidin luona Imatralla! 🐣 Ulkona oli tosin hyytävää ja satoi melkein koko ajan vettä. Yhdessä välissä ehdin ulos, kävelin pitkän lenkin, tarkastin vanhat sekä uudet mestat ja alikulkutunneleiden töhryt ja graffitit. Kuuntelin kävellessä Samuli Putron kirjaa Elämäni miehet, tykkään siitä tosi paljon. Tekee mieli vaan kävellä ja kuunnella sitä. Tiskikone hajosi heti pitkäperjantaina. Tiskattiin siis monet käsitiskit. Äiti oli silleen, että ”mie oon nyt niinku miun mummo, mie syön nyt suoraan kattilasta.” Säästyy aikaa ja tiskiä, kyllä karjalainen emäntä keinot keksii! ❤️ Äiti oli ostanut ortodoksikirkon myyjäisistä 12€ pashan, joka oli NIIN hyvä! Pelattiin äidin kanssa hulluna Scrabblea joka ilta ja yö. Ja syötiin pashaa. Taisto sai Imatralle mukaan ystävänsä Voiton (Luit oikein: Voitto & Taisto 😍) ja pojat rakensivat oman mancaven mun veljen vanhaan huoneeseen. Vahva hajuvesien tuoksu siellä! V&T kävivät katsomassa Bio Vuoksessa uudestaan Minecraft -leffan ja me nähtiin äidin kanssa Orenda, se oli niin kaunis elokuva. Ja ihanat musat. Hirveä pamaus kuului yhtenä aamuna ikkunasta, ja me oltiin silleen et käviköhän nyt huonosti. Ja kävi! Olikohan nää linnut (räkättirastaat?) rakastavaisia, me mietittiin. Voi heitä, kaunokaisia. Mut siis katsokaa mun äidin aamustailia. Toivon, että oon vanhana yhtä söpö kun hän! Mitäs vielä? Taisto täytti 13 vuotta, Jotti nukkui univelat pois ja mä löysin mun toimittajanuran alkulähteelle: Uutistoimittaja Maria V. raportoi 2A:n Kummitus -lehdessä, että ”Pojat ovat konttausasteella ja ovat kiinnostuneet muovailuvahasta.” Siinä tärkeimmät, entä sulla? Mitä jäi pääsiäisestä käteen tai kuvarullaan? Ja jos ei mitään ni se ei haittaa, sellasta se välillä on, etenkin juhlapyhinä.
Ihana oli pääsiäinen äidin luona Imatralla! 🐣 Ulkona oli tosin hyytävää ja satoi melkein koko ajan vettä. Yhdessä välissä ehdin ulos, kävelin pitkän lenkin, tarkastin vanhat sekä uudet mestat ja alikulkutunneleiden töhryt ja graffitit. Kuuntelin kävellessä Samuli Putron kirjaa Elämäni miehet, tykkään siitä tosi paljon. Tekee mieli vaan kävellä ja kuunnella sitä. Tiskikone hajosi heti pitkäperjantaina. Tiskattiin siis monet käsitiskit. Äiti oli silleen, että ”mie oon nyt niinku miun mummo, mie syön nyt suoraan kattilasta.” Säästyy aikaa ja tiskiä, kyllä karjalainen emäntä keinot keksii! ❤️ Äiti oli ostanut ortodoksikirkon myyjäisistä 12€ pashan, joka oli NIIN hyvä! Pelattiin äidin kanssa hulluna Scrabblea joka ilta ja yö. Ja syötiin pashaa. Taisto sai Imatralle mukaan ystävänsä Voiton (Luit oikein: Voitto & Taisto 😍) ja pojat rakensivat oman mancaven mun veljen vanhaan huoneeseen. Vahva hajuvesien tuoksu siellä! V&T kävivät katsomassa Bio Vuoksessa uudestaan Minecraft -leffan ja me nähtiin äidin kanssa Orenda, se oli niin kaunis elokuva. Ja ihanat musat. Hirveä pamaus kuului yhtenä aamuna ikkunasta, ja me oltiin silleen et käviköhän nyt huonosti. Ja kävi! Olikohan nää linnut (räkättirastaat?) rakastavaisia, me mietittiin. Voi heitä, kaunokaisia. Mut siis katsokaa mun äidin aamustailia. Toivon, että oon vanhana yhtä söpö kun hän! Mitäs vielä? Taisto täytti 13 vuotta, Jotti nukkui univelat pois ja mä löysin mun toimittajanuran alkulähteelle: Uutistoimittaja Maria V. raportoi 2A:n Kummitus -lehdessä, että ”Pojat ovat konttausasteella ja ovat kiinnostuneet muovailuvahasta.” Siinä tärkeimmät, entä sulla? Mitä jäi pääsiäisestä käteen tai kuvarullaan? Ja jos ei mitään ni se ei haittaa, sellasta se välillä on, etenkin juhlapyhinä.
Ihanaa sunnuntaita! Mulla on jo pitkään tehnyt mieli tofuskagenia, eli vegaanista versiota klassisesta skagenista. Vaikka itse sanonkin, tästä tuli ihan älyttömän hyvää. Suosittelen, tää on herkku välipala tai vaikkapa ihana lisä viikonlopun brunssille. Sopii myös vaikka uuniperunan täytteeksi. 🤍 Tarvitset vain: 💘 1 pkt Jalotofun kylmäsavutofua 💘 1 punasipuli 💘 1 ½ dl vegaanista majoneesia 💘 3 rkl vegaanista ranskankermaa, eli kaurafraichea 💘 ½ sitruunan kuori raastettuna 💘 3–4 rkl sitruunamehua 💘 3 rkl hienonnettua, tuoretta tilliä 💘 ½ tl mustapippuria 💘 ½ tl suolaa Koristeeksi vegaanista mätiä ja tilliä! Tofuskagenin tekemisessä ei kauaa nokka tuhise. Kuivaa ja murenna tofu kulhoon ja sekoita joukkoon punasipuli, sitruunankuori, -mehu ja mustapippuri. Lisää vielä hienonnettu tilli sekä majoneesi ja kaurafraiche. Anna maustua jääkaapissa, vähintään noin 30 minuuttia. Laitoin tätä mun lemppari paahdetun gluteenittoman leivän päälle ja oli täydellistä!
Pääsiäinen tarkoittaa mulle lähinnä vuoden pisintä viikonloppua ja vapaapäiviä. Tiedän, etten ole tämän kokemuksen kanssa yksin. Mutta voisiko sen sanoman äärelle pysähtyä riippumatta siitä, mihin uskoo? Pääsiäinen on kristillisessä perinteessä ylösnousemuksen ja uudelleensyntymän juhla. Raamatun mukaan pääsiäisenä Jeesus asetti ensimmäisen ehtoollisen, hänet tuomittiin rikoksesta ja rangaistuksena ristiinnaulittiin, kuoli – mutta kristillisen uskon mukaan hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Se kertoo kärsimyksestä, toivon menettämisestä – lopulta ihmeellisestä uudesta alusta. Tiedän, tarina joka voi tuntua kaukaiselta, jos ei koe itseään kovinkaan uskonnolliseksi. Ja silti siinä on jotain hyvin universaalista pyhää, jotain joka koskettaa lähes kaikkia. Meidän jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin kaikki tuntuu pimeältä. Viime aikoina epävarmuutta, surua ja ahdistusta on riittänyt. Onko valoa enää olemassakaan? Jos kyllä, sitä ei näy. Pääsiäisen tarina muistuttaa, että myös toivottomuudessa voi itää muutos. ✨ Voisiko pääsiäinen olla hetki pysähtyä sen äärelle, mitä haluaa jättää taakse? Mikä osa omasta elämästä kaipaisi lempeää päätöstä – tai uutta alkua? Ehkä se on ihmissuhde, ehkä jokin ajatus itsestä, ehkä jokin tapa olla. Uudestisyntyminen ei välttämättä tarkoita suurta dramaattista muutosta. Se voi olla vain pieni päätös: valinta toimia toisin. Puhua kauniimmin. Antaa anteeksi. Pitää itsestään huolta. Lopettaa vertaileminen. Antaa itselleen lupa olla keskeneräinen – ja silti riittävä. Vaikka pääsiäiseen liittyy vahva uskonnollinen tarina, se voi olla myös symbolinen muistutus meille kaikille: että vaikeuksista voi selvitä. Että toivolla on aina tilaa, ja että uusille aluillle on paikka vielä silloinkin, kun sitä ei usko mahdolliseksi. Jos siis kaipaat tänä keväänä jotain, mitä kohti kurkottaa – ehkä pääsiäinen voi olla kehotus kuunnella itseään. Pysähtyä. 💘 Stailaus @silandersanna Meikki @jenny_jansson Kuvat @karoliinabarlund
Pääsiäinen tarkoittaa mulle lähinnä vuoden pisintä viikonloppua ja vapaapäiviä. Tiedän, etten ole tämän kokemuksen kanssa yksin. Mutta voisiko sen sanoman äärelle pysähtyä riippumatta siitä, mihin uskoo? Pääsiäinen on kristillisessä perinteessä ylösnousemuksen ja uudelleensyntymän juhla. Raamatun mukaan pääsiäisenä Jeesus asetti ensimmäisen ehtoollisen, hänet tuomittiin rikoksesta ja rangaistuksena ristiinnaulittiin, kuoli – mutta kristillisen uskon mukaan hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Se kertoo kärsimyksestä, toivon menettämisestä – lopulta ihmeellisestä uudesta alusta. Tiedän, tarina joka voi tuntua kaukaiselta, jos ei koe itseään kovinkaan uskonnolliseksi. Ja silti siinä on jotain hyvin universaalista pyhää, jotain joka koskettaa lähes kaikkia. Meidän jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin kaikki tuntuu pimeältä. Viime aikoina epävarmuutta, surua ja ahdistusta on riittänyt. Onko valoa enää olemassakaan? Jos kyllä, sitä ei näy. Pääsiäisen tarina muistuttaa, että myös toivottomuudessa voi itää muutos. ✨ Voisiko pääsiäinen olla hetki pysähtyä sen äärelle, mitä haluaa jättää taakse? Mikä osa omasta elämästä kaipaisi lempeää päätöstä – tai uutta alkua? Ehkä se on ihmissuhde, ehkä jokin ajatus itsestä, ehkä jokin tapa olla. Uudestisyntyminen ei välttämättä tarkoita suurta dramaattista muutosta. Se voi olla vain pieni päätös: valinta toimia toisin. Puhua kauniimmin. Antaa anteeksi. Pitää itsestään huolta. Lopettaa vertaileminen. Antaa itselleen lupa olla keskeneräinen – ja silti riittävä. Vaikka pääsiäiseen liittyy vahva uskonnollinen tarina, se voi olla myös symbolinen muistutus meille kaikille: että vaikeuksista voi selvitä. Että toivolla on aina tilaa, ja että uusille aluillle on paikka vielä silloinkin, kun sitä ei usko mahdolliseksi. Jos siis kaipaat tänä keväänä jotain, mitä kohti kurkottaa – ehkä pääsiäinen voi olla kehotus kuunnella itseään. Pysähtyä. 💘 Stailaus @silandersanna Meikki @jenny_jansson Kuvat @karoliinabarlund
Pääsiäinen on mun lempijuhla, koska kevät, valo ja pitkät pyhät. Ja koska ainakaan mun pääsiäiseen ei kuulu kalenterikiireitä tai stressiä. Rauhassa vaan suklaamunien ja pashan mussutusta, ulkoilua ja aikaa perheen kanssa. Mikä olisi ihanampaa? En oo ainakaan vielä se ihminen, joka vaihtaa kodintekstiilit sesongin mukaan, mutta huomaan et pääsiäisen teemat ovat näkyneet viime aikoina myös asuvalinnoissa. Annoin lookeille nimetkin. 😀🍀💘 Kerro kommenteissa, mikä on sun oma pääsiäissuosikki? 1. Suklaamuna, Choco Eggstra 2. Roviolle toi pääsiäisnoita, Burn that Easter Witch 3. Toimiston tipu, The Office Chick 4. Mämmidiileri eli The Mämmi Dealer
Käveltiin Jennin kanssa viime viikolla pois ystävän taidenäyttelyn avajaisista. Oli lämmin kevätilta Helsingissä, meillä iloinen mieli, kivitalossa keltainen seinä ja minulla pörröinen neuletakki. Jenni inspiroitui, nappasi minusta söpön kuvan, ja sillä varastan nyt huomionne. Sillä sunnuntaina järjestetään kaikkialla Suomessa kuntavaalit ja useimmissa kunnissa myös aluevaalit. Minä toivon kovasti, että äänestät! 🗳️ Ennakkoäänestäneiden määrä ei näissä kunta- ja aluevaaleissa päätä huimaa. Alle 30 prosenttia suomalaisista on antanut äänensä, mikä indikoi matalaa äänestysaktiivisuutta. Se tuntuu oudolta. Valtuustoissa kuitenkin päätetään meidän jokaisen kotikunnan ja lähialueen asioista, jotka vaikuttavat varmuudella arkeen: sosiaali-ja terveyspalveluista, lähiluonnosta, kulttuurista, varhaiskasvatuksesta, pelastustoimesta, harrastusmahdollisuuksista ja koulutuksesta. Okei, eli vaalit ovat tärkeät. Mistä sitä sitten löytäisi näin viime hetkellä itselleen sopivan ehdokkaan? 🔎 Tarkista vaalikoneet – niistä näet suoraan, kuka ajattelee samalla tavalla kuin sinä. Tsekkaa myös aiempi postaukseni. Se on kaverihaun kuntavaali edition ja täynnä upeita ehdokkaita. 📢 Käy läpi käytyä keskustelua – some, lehtijutut ja vaalipaneelit tarjoaa kattavan kuvan ehdokkaiden näkemyksistä. 💬 Kysy suoraan – moni ehdokas vastaa mielellään kysymyksiin esimerkiksi täällä Instagramissa! 🏛️ Mieti kokonaiskuvaa, älä yksittäistä asiaa – täydellistä ehdokasta ei ehkä ole, mutta kuka ajaa niitä asioita, jotka ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä? 🙋♀️ Kysy kaverilta! En ole itsekään vielä ihan satavarma, että kenelle annan sen ainoan ääneni. Aion äänestää sellaista ehdokasta, joka haluaa edistää yhdenvertaisuutta, turvallisuutta, hyvinvointia ja joka toimii vahvasti niin yhtäläisten ihmisoikeuksien kuin pienyrittäjien puolesta. Ketä sinä suosittelisit? Äänestäminen on paras tapa vaikuttaa ja jos me emme päätä, joku muu päättää puolestamme. Käytäthän ääntäsi! Jännittääkö siellä jo huominen? Sana on vapaa. Haluaisin kuulla, että millaisin mielin olette näin vaalisunnuntain alla. Ja hei, tsemppiä tasapuolisesti jokaiselle ehdokkaalle!
Sähkökatko, vedenjakeluongelma, vaarallisten aineiden onnettomuus, karanteeni, lakko, toimitusvaikeudet tai muu häiriötilanne voi yllättää – mutta varautumisella selvitään siitäkin ilman paniikkia. Kotivara tarkoittaa sitä, että kotoa löytyy riittävästi ruokaa, juomaa ja muita perustarvikkeita vähintään kolmeksi vuorokaudeksi – mielellään pidemmäksikin aikaa. Mitä kotivaraan kuuluu? ✅ Säilyvää ruokaa koko perheelle ainakin 72 tunniksi, muista myös lemmikit! ✅ Juomavettä (vähintään 5 litraa per henkilö) ja tyhjiä vesiastioita ✅ Välttämättömät lääkkeet ja hygieniatarvikkeet ✅ Ensiaputarvikkeet ja joditabletteja. ✅ Palovaroitin, sammutuspeite tai käsisammutin ✅ Paristoilla toimiva radio ja taskulamppu varaparistoja ✅ Retkikeitin, polttoainetta ja tulitikut ✅ Laturi tai varavirtalähde puhelimelle ✅ Käteistä rahaa Kotivara ei ole vain kriisejä varten – se on osa fiksua arjen suunnittelua. Kotivaraan kuuluvat tarvikkeet ovat muuten loistavia tuparilahjoja. Itsekin sain muinoin sammutuspeitteen isoveljeltäni tupaantuliaislahjaksi! Lisää vinkkejä löydät mm. Marttojen sivuilta ja viralliset suositukset Huoltovarmuuskeskuksen ja Suomen Pelastustoimen ylläpitämältä 72tuntia.fi-sivustolta. Onko sinulla kotivara jo kunnossa?
En ole näissä vaaleissa ehdolla, mutta onneksi tuhannet suomalaiset kautta maan ovat. 💘 Ainakin omasta mielestäni vitsikkään aprillipilan takana oli tosiasiassa iso ja ajankohtainen huoli. Ennakkoäänestys alkoi eilen, mutta juuri ketään ei tunnu kunta- ja aluevaalit juuri kiinnostavan. No nytpähän ne ainakin puhututtaa! Kuten pitääkin. Kunta- ja aluevaaleissa päätetään meille kaikille tärkeistä asioista kuten kouluista, kirjastoista ja terveydenhuollosta sekä kaupungin kehityksestä. Haluat varmaan vaikuttaa siihen, miten joukkoliikennettä kehitetään ja säilyykö lähiterveyskeskus tai läheinen viheralue. Äänestäminen on jokaisen velvollisuus, mutta sitä varten pitää löytää ehdokas, johon uskoo. Joten, saanen esitellä: ✨✨kaverihaku kuntavaali edition! ✨✨ Toimi näin: 💬 Ehdokkaat Kirjoita lyhyt kuvaus, jossa kerrot missä olet ehdolla, lyhyt esittely ja miksi juuri sinua pitäisi äänestää. 🗳️ Äänestäjä Jos sinulta yhä uupuu ehdokas, lue läpi ehdokkaiden kuvaukset ja kysy tarvittaessa kommenttiketjussa tarkentavia kysymyksiä. Kukaan ei estä myöskään osoittamasta tukeasi ja tägäämästä omaa ehdokastasi, jonka toivoisit esittäytyvän myös muille.
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
Ilmeeni, kun kuulin, että meitä oli jopa 10 000❣️ Naistenpäivän marssi Helsingissä oli upea. Kiitos kaikille, jotka teitte sen. Oli ihanaa saada olla mukana juontamassa historiallista tapahtumaa Piritan kanssa Kansalaistorilla. Niin tärkeä päivä! Tulin onnelliseksi myös siitä, että Jotti ja Taisto halusivat lähteä marssille. Heiltä terkut, että miehiä olisi saanut olla enemmän mukana! Samaa mieltä, tervetuloa marssille ensi vuonna ja pitämään naisten puolia joka päivä. 💪 Miksi naisten oikeuksista täytyy sitten edelleen pitää ääntä? Koska historia ja nykyhetki osoittavat, että mikään saavutettu ei ole pysyvää. Tällä hetkellä tasa-arvo ottaa maailmassa takapakkia. YK:n pääsihteeri Antonio Guterrez sanoi naistenpäivän alla pysäyttävästi, että tämän hetken valtavirtaa ei ole tasa-arvo, vaan sovinismi ja naisviha. Venäjällä naisen tärkein tehtävä on palvella isänmaata, perhettä ja synnyttää sotilaita. Edes perheväkivalta ei ole rikollista. Afganistanissa naiset on suljettu pois yhteiskunnasta: kouluista, yliopistoista, työpaikoilta, mediasta ja jopa julkisista tiloista. Naisia ei saa näkyä edes ikkunoista. Yhdysvalloissa Trumpin hallinto aikoo edistää kansallista aborttikieltoa ja rajoittaa ehkäisyn saatavuutta. Jo nyt joissain osavaltioissa edes rikoksen uhrit eivät saa aborttia. Suomessakin konservatiiviset voimat yrittävät rajoittaa naisten oikeuksia. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sosiaalipalveluista. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti naisiin, jotka kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä. Samalla kun perhevapaauudistus on haluttu perua, hallituspoliitikot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö aborttilakia kiristää – vaikka saimme sen juuri päivitettyä. Ja koko tämä hemmetin ilmapiiri. Meillä on poliitikkoja, jotka kehuvat Unkarin ”perinteisiä perhearvoja” ja puhuvat ”luonnollisista sukupuolirooleista” samalla, kun naisiin kohdistuva vihapuhe ja lähisuhdeväkivalta rehottavat. Niihin ei haluta puuttua. Tätä ei voi katsoa sivusta. Pidetään ääntä! Puhutaan tästä. Tuetaan niitä, jotka puolustavat oikeuksiamme. Ja kun aika koittaa – äänestetään niin, ettei samoista asioista tarvitsisi taistella uudelleen. 2. kuva @satumali
